sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappu sima

Näin hyvissä ajoin ajattelin alkaa harjoittelemaan mummoksi tulemista ja mikä siihen olikaan hyvä aloitus, kun tuleva vappu ja vappusiman teko.  Niinpä poikkesin kauppaan hakemaan simatarpeet.



Netistä löytyihin Dansukkerilta helppo siman ohje http://www.dansukker.fi/fi/resepteja/sima--perinteinen-.aspx

Siman tein ämpäriin, jätin pullotusvaiheen pois, koska siihen hätään en pulloja löytänyt. Hyvin onnistui ilman pullotustakin. Ensi vuonna taidan kuitenkin siman pullottaa jotta hiilihappoja saataisiin enemmän.

Itsellä muistona lapsuudesta, kun olin noin 10-vuotias. Äiti oli tehnyt simaa ja äidin veljenpoika, joka oli noin 15-vuotias oli tulossa kylään. Muistan kuinka itse join lasillisen siinä ajassa, kun Pentti oli juonut jo kaksi lasillista ja oli kolmatta vailla. Valitin äidille kummaa makua ja kummaa oloa, kun taas Pentti kehui simaa hyväksi ja halusi lisää. Äidillä heräisi epäilykset ja maistoi simaa ja totesi "Simat on nyt juotu ja lopu menee viemäriin. Pentti pysyy sitten meillä." Oli tainut äidillä lörähtää jotain, koska taisi olla muutama prosentti simassa mukana. Serkkupoika vaan naureskeli. Sen jälkeen meillä ei koskaan simaa enää ollut.

Tämän kokemuksen myötä en uskaltanut koskaan tehdä simaa omille lapsilleni.

Vappuun kuuluu myös perinteiset munkit - sitä onkin tullut harjoiteltua jo silloin kun lapset asuivat kotona. Käytän peruspullaohjetta myös munkeissa, ehkä ihan vähän vähempi jauhoja. Munkit paistan perinteisesti valurautapadassa rypsiöljyssä.


Sima on valmis ja munkit, ei muuta kun syömään.



Säästä huolimatta ILOISTA VAPPUA kaikille.




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Elämä kaaoksessa, kuinka sen saisi hallintaan?

Syksyllä havahduin jo siihen että en pysty enään pitämään lankoja käsissäni senkään vertaa mitä aikasemmin. Koti oli siivoton, samoin työtilani, kuntosalini, koirien treenaus retuperällä kuin myös itsenikin hyvin vointi. Kahden yhdistyksen yhdistystoiminta siihen päälle. Ei hymyilyttänyt. Aloin unohtelemaan asioita.  Jotain täytyi tehdä, näin ei vaan voi jatkua. 

Lähdin ensin hakemaan helpotusta siivoojasta. Taloudessamme alkoi käydä siivoja kerran kuussa jolloin meidän oli pakko edellisenä päivänä aina ennen siivoojan tuloa laittaa tavarat omille paikoilleen. Siivoja kerkesi käydä noin puolisen vuotta. Hänestä olisi ollut selkeä apu arkeemme mutta en vain ollut tyytyväinen siivojan työskentelyyn joten katsoin parhaimmakseni lopettaa kyseisen siivojan palveluja (uusi hakusessa). Palasimme siis takaisin lähtöpisteeseen. Tilanne paheni. Alkoi olemaan jo selkeesti sellaista ilmassa ettei huvittanut enään mikään ja aloittamisen vaikeuskin vain kasvoi ja kasvoi ja kasvoi. Mitään hommaa en saanut loppuun asti enään tehtyä. Kuten moni on varmaan huomannut että blogin joulukalenteriosio jäi myös kesken. Aloin voida huonosti, mikään ei oo kivaa eikä mikään tuntunut enään hyvältä. Tunsin jo ahdistusta kun kuulin että sähköpostia kolisi lisää laatikkoon. Aikani alkoi mennä sohvalla ja somessa. 

Sitten tuli herätys. Kevät pitkällä ja koekausinkin alkaa kohta olla ovella 😳  Jotain on tehtävä ja kaikki keinot on nyt sallittuja, jotain on keksittävä. Ajattelin ihmisten töitä ja koulu/opiskeluaikoja. Töissä ihmisillä on suurimmalla osalla joku rytmitys mitä tehdään milloinkin, samoin kouluissa ja opiskelussa. Huomasin että silloin kun lapset oli pieniä, meillä oli rutiinit jotka ohjas meidän arkea. no onhan sellaiset osittain vieläkin mutta nekin on huonolla kantimilla. Jospas kuitenkin kokeilisin sitä. Teen rutineista toimivammat  ja rytmitän eli kellotan tekemiseni/asiani. Ei se ota jos ei annakkaan niinhän se joku sanonta menee. Päätin siis ottaa tämän kokeilulle huhtikuun loppuun asti. Tehdään kuun lopussa sitten uusi suunnitelma jos ei onnistu. Tästä se nyt sitten lähteen.

Ensimmäinen kokeilu päivä karahti kiville heti kättelyssä.

Päivässä liikaa tekemistä, kaikkea ei voi tehdä yhtenä päivänä. Jousto varaa ei ollut.

Satuin juttelemaan yhden ystävän kanssa ongelmastani ajanhallinnan kanssa ja mitä se aiheuttaa minulle. Seuraamalla häntä vierestä olen huomannut että hän laittaa yhdistysasiat heti esille eikä odota huomista. Hän kertoi omasta kokemuksestaan ettei purkaa sähköposteja kun tiettyinä päivinä. 
Siinä voisikin olla järkeä. Toinen ehdotus oli että purkaan sähköposteja 15min päivässä. Mistä nyt tiedän mitä kannattaisi kokeilla, löytyykö päivästäni vartti sähköposteille päivässä?

Lähden nyt loppu viikon kokeilemaan edelleen tuota kellottamista vähemmillä aiheilla. Otan myös kokeiluun aikajanattamisen. (se ehkä näyttää silmään paremmalta) Sunnuntaina katsotaan miten meni ja täytetään seuraava viikko.